Jos musta kuulet

Myrskyisiä elämänvaiheita. Itsetuhoa ja rappiota. Pyrkimystä parempaan. Sitten ajautumista vanhoille raiteille.

Kysyn ystävältäni mitä hän pitää uudesta biisistäni.

“Se on hyvä, mut surullinen. Tosi surullinen.”

Aistin hänestä lievää liikuttumista jolloin välittömästi liikutun itsekin. Hän jos joku tuntee minut.

Kirjoitin tekstin kun olin vasta kotiutunut päihdekuntoutuksesta. Istuin vanhempieni omakotitalon kuistilla ja tein biisin valmiiseen pohjaan. Samalla kuistilla jolla Harri Arhio, (Pistepiste) lauloi useana kesänä omiaan kitaran säestyksellä.

Retkahdin. Poltin pilveä ja join.

Laitoin viestiä harrille. Tiedustelin voisinko nauhoittaa uuden biisini hänen luonaan. Suuntasin Helsinkiin heti kun kuulin, että homma toteutuu.

Dokasin ja blaadasin. Harjoittelin laulua ja esitin kappaletta ihmisille päivittäin. Sitten hieman rauhoitin kuosaamista päivänä jolloin olin menossa purkittamaan kappaletta.

Yksi merkittävimmistä esikuvistani käveli minua vastaan kotikadullansa. Jännitti, mutta olin kuitenkin sopivan itsevarma. Nauhoittaminen sujui tehokkaasti. Jokainen lauluraita onnistui ensimmäisellä. Fiilis oli kohdillaan.

Viimeistään ensimmäisen läpivedon jälkeen hermostuneisuuteni kaikkosi. Harri kehui juuri sitä osaa biisissä mitä eniten epäröin. Vajaassa tunnissa meillä oli valmis raita.