Kilju-Eemu

Olen kokenut ensimmäisen Punk keikkani 12-vuotiaana.

Ristiinan SKATE & PUNK tapahtuma.

Anal Thunderin rumpali oli sammunut ennen esitystä ja paikallisen bändin jäsen tuurasi kannuissa. Paljon isoja tatuoituja miehiä moshpittaamassa hikisenä ilman paitaa.

Melkoinen elämys.

Ekat kännit vuotta myöhemmin. Sukujuhlista pöllittyä Viru Valgeaa ja pari siideriä. Siitähän tuli sitten hupaisa tunnelma.

Sellaista rohkeaa riehakkuutta.

Joskus sai jonkun pultsarin tai täysi-ikäisen tutun hakemaan alkoholia. Taloudelliset resurssit olivat kuitenkin silloin varsin rajalliset.

Päätin tehdä juotavat itse.

Netistä löytyi helpot ohjeet. Tarpeet hankin paikallisesta päivittäistavarakaupasta. Kannellinen ämpäri ja vesilukko tiivisteineen.

Tietysti myös sokeria sekä TURBOHIIVAA.

Myyjän kysyessä sanoin niiden menevän vanhempieni käyttöön.

Valmistin mäskin. Sitten laitoin satsin pöhisemään pannuhuoneen perimmäiseen nurkkaan.

Ajattelin suorittaa operaation kaikessa hiljaisuudessa. Käymisastiasta kuuluva pulputus oli kuitenkin ennakoitua äänekkäämpää.

Faija käski tulla käymään alakerrassa.

“Mitäs helvettiä tää on??” hän tiedustelee ja potkaisee äkäisenä saavia.

Tuijottelin seiniä ja vastasin, että kotiviiniä.

Myöhemmän määritelmän mukaan se oli kuitenkin KILJUA. He olivat äidin kanssa maistaneet ennen kun kaatoivat viemäriin.