hän levittää vaikuttavan kokoelman ryynejä sängyn laidalle. siinä on tradolaneja, medikinettejä, rivatrilejä ja lyricoita.
“kuka sun lääkäri on?”
halusin itsekin tuollaista tavaraa. laillisia HUUMEITA.
kaikki lunastettu apteekista asianmukaisilla resepteillä. kustannuksetkin kattaa toimeentulotuen maksusitoumus. hän vinkkaa minulle paikallisen terveyskeskuslääkärin nimen jonka kirjoitan muistiin.
irtisanon mielenterveysyksikössä olevan hoitosuhteeni. pitkällinen bentsojen puhuttaminen siellä ei ollut tuottanut tulosta. ilmoitan heille saavani paremmin apua muualta.
varaan ajan. se on sama valkotakkinen joka kirjoitti minulle yksittäisiä reseptejä päivystyksen kautta.
“paniikkikohtauksia. sosiaalisissa tilanteissa sydän rupeaa tykyttämään ja tuntuu et ei saa happea.”
tapaaminen kestää alle kymmenen minuuttia. kävelen ulos vastaanottohuoneesta tyytyväisenä lääkemääräyksen kanssa.
sain opamoxeja eli kaikkein miedoimpia rauhoittavia. uusin nappulat muutamaan otteeseen. seuraavalla kerralla ilmoitan lekurille etteivät ne riittäneet poistamaan oireitani. sanon tietysti syöneeni ohjeen mukaan.
narkkarin päättäväisyydellä kohti kaikkein halutuimpia valmisteita.

mainitun ystäväni arsenaalia on edeltänyt vuosien luoviminen terveysjärjestelmän puitteissa. tarvittavat diagnoosit plakkarissa eikä rekisterissä mainintaa päihdeongelmasta.
etenin prosessissa melkein 10mg diapam reseptin iteroimiseen asti. tapasin lääkärini viimeisen kerran itsenäisyyspäivän tienoilla. hän kirjoitti minulle poikkeuksellisesti kaksi pakkausta ja toivotti hyvää joulua.
muutin takaisin kotipaikkakunnalleni. uusimispyyntöni hylättiin toistuvasti. vuodenvaihteen tienoilla kärsin järkyttävät vieroitusoireet.