Lännestä itään ja takaisin

(KOKEMUKSET OVAT USEAN VUODEN TAKAA. NYKYÄÄN OLEN TÄYSIN PÄIHTEETÖN.)

Niitä on sadoittain. Todellinen JACKPOT. Olen mukana apteekissa lunastamassa tuota huikeaa satsia. 

Farmaseutti tiskin takana vaikuttaa hämmentyneeltä. Ystäväni tyhjentää reseptillään heidän varastonsa kokonaan tuosta nimeomaisesta lääkkeestä.

“Valitettavasti meillä ei ole näin paljoa. Jos haluat niin voidaan tilata sinulle huomiseksi lisää.”

Kaverini mutisee tiskillä myrkylliseen sävyyn. Laappaa muutaman lootan pikku pussukkaan ja viittoo lähtemisen merkiksi.

Malttamattomina järjestämme kyydin naapurikaupunkiin. Tahdomme kaiken viimeistä nappia myöten.

VIISITOISTA PAKETTIA. Jokaisessa kaksikymmentä laakia metyylifenidaattia tarkkaavaisuushäiriön hoitoon. Kelpaa myös erinomaisesti kenelle tahansa pirinarkkarillekin.

Hän suunnittelee reissua Amsterdamiin tyttöystävänsä kanssa ja tarvitsee rahaa.

Päädymme tekemään diilin. Ostan häneltä noin puolet pillereistä. Investointi kustantaa minulle nipun sinisiä seteleitä.

Janoan seikkailua. Päätän matkustaa Suomessa halki keväisten maakuntien.

Edessäni on viikkokausien vaellus. Kaupungista toiseen vailla mitään sen kummempaa suunnitelmallisuutta.

Eväänä tuhdisti kemiaa. Matkakassaa pidän yllä kun kauppaan lääkepiriä satunnaisesti kohtaamilleni ihmisille.

Harjaantunut silmä löytää alan ihmiset katukuvasta helposti. KOIRA KOIRAN TUNTEE

Etsin lähiöelämän erämaassa nääntyneitä. Tunnistan heidät huolimattomasta ulkoasusta ja levottomista silmistä.

Kuin nykyaikaisia metsäjä-keräilijöitä. Aamupäivisin kaupunkien keskustoissa saalistamassa virastojen almuja sekä lääketeollisuuden tuotteita.

Lähestyn näitä nimenomaisia nomadeja hyväntahtoisesti. Kysyn sytkäriä ja tarjoan savukkeen pyydettäessä.

“Hei kiinnostaisko muuten apteekin piri? Mul on tos muutama kinetti mist voisin luopua.”

Raotan nuuskarasian kantta. Olen leikannut lääkeliuskat yksittäisiksi käyttöannoksiksi. 20mg = 10€ 

Itse maksoin muutaman euron kappaleelta. Tietenkin vilautan jemmaani jossa on vain murto-osa koko satsista. Annan tietysti ymmärtää niiden olevan viimeisiäni.

Täydellinen myyntiartikkeli.

KAUPPA KÄY. Heille huumetta ja tarvittavat pelimerkit minulle. Tämän jälkeen asiakkaat poistuvat kohti läheisintä julkista käymälää. 

Nuo tabletit ovat RÄNNIKULTAA. Liukenevat sellaisenaan täysin veteen ja aine on helppo laittaa injektioneulalla verenkiertoon.  

Itse käytän sniffaamalla. Murskaan pillerin jauheeksi pankkikorttini alla. Kyhään niistä viivat jotka rykäisen sieraimeeni.

Vaikutus on kokaiinin kaltainen. Tuo euforinen itsevarmuus korostuu entisestään kun juo alkoholia samalla. Noin kolmen tunnin kokonaisvaltainen noste. 

Kaikki se sosiaalinen energia purkautuu loputtomien vuorovaikutusten tanssissa. Puhuminen tuottaa suurta mielihyvää. 

Istun seurueessa baarin terassilla ja keskustelu taukoaa hetkeksi. Pöydällä edessäni on täysi tuoppi. Tilasin sen kaksi tuntia sitten. Vasta nyt otan siitä ensimmäisen huikan.

Seurueessa on tyylikkäästi pukeutuneita nuoria ja kauniita ihmisiä. Sen kaltaisia joiden ei ensinäkemältä kuvittelisi käyttävän huumeita. 

Kaoottinen sosiaalisuuteni nostaa eteeni loputtomasti kohtaamisia. Niistä muodostuu pitkiä keskusteluja jotka haihtuvat yhtä helposti kuin alkoivat.

Jossain vaiheessa nousevat esiin mukanani olevat apteekin huumeet.

Ikään kuin huomaamatta markkinoin mukanani olevia nautintoaineita. Oma euforiani puhuu ilmeisesti vahvaa kieltään.

“Pystytkö tarjoo mulle pienet?” 

Alttarimme on baarin vessassa. Polvistumme pöntön äärelle suorittamaan rituaalimme. Sopusuhtaiset viivat jokaiselle. Tällä voitelulla kohtaamme jälleen yön sykkeen.

Hyppäämme tilataksiin. Meitä on noin kymmenen henkeä. Suuntaamme paikallisen moottoripyöräjengin kerhotiloille. 

Musiikki pauhaa täysillä. Poliisiautokin matelee ohi kun tupakoimme ulkona.

Olen valvonut muutaman kellonympäryksen. Vastutamattoman uneliaisuuden vallassa vetäydyn loosiin istumaan. Vaikka on aamuyö minulla on aurinkolasit päässä. Otan rintamasuunnan varmuuden vuoksi saliin päin.

Nostan toisen jalan polven päälle. Nojaan päätäni käden varaan. Tarkkailen hetken ympäristöä ja sitten ummistan silmäni hetkeksi.

…HERÄÄN

Kylmää niin perkeleesti. Ei ketään missään ja ulko-ovi auki. Ilmankos on vetoisaa. Kampean itseni pystyyn epäergonomisesta uniasennosta. Nukuin monta tuntia.

Astun ulos aamun kirkkauteen. Terassilla on muutama tuntematon tyyppi eiliseltä. Istuskelen hetken viluisena aamuisen auringon paisteessa. Sitten jatkan matkaani.

Tätä jolla ei ole tarkoitusta tai määränpäätä.

Saavun nuoruuteni kotikaupunkiin Etelä-Savossa. Tutustun kadulla muutamaa vuotta itseäni nuorempaan vauhtiveikkoon.

Istumme hänen kämpillään keskustassa. Paikalle saapuu noin nelikymppinen nainen. 

Vanhan koulukunnan piriveturi. Kovia huumeita 90-luvun puolesta välistä alkaen. Takana tusinan verran pakkohoitoja ja myös yksi vankeustuomio avunannosta murhaan.

“SÄ OOT ENKELI.”

Niinpä niin. Hän on vailla päivän pakollisia. Ne nimenomaiset elintarvikkeet sattuvat olemaan tällä kertaa minun hallussani. Olenkin todellinen ilon ja nautinnon apostoli.

Teen meille kaikille drinkit vodkasta ja mehusta. Nainen on varsin vaikuttunut tarjoilustani.

Myös asukokonaisuuteni on virheettömän tyylikäs. Säteilen kuin taivaallinen henkiolento. Ainakin verrattuna valtaosaan vetokämppien asukkaista.

Saamme juomat kumottua. Nainen asuu parin korttelin päässä vanhan mustalaisukon kanssa. Suuntaamme sinne käymään kauppaa.

“Täs on mun mies. Sen entinen vaimo tapettiin. Sit ne puukotti häntäkin seitsemän kertaa. Viimeinen isku kaulaan. Veitsi jäi kiinni ja hän otti sen itse pois.”

OK… 

Tavallisten ihmisten tavallisia elämänkokemuksia.

Ynnäilemme isännän kanssa seteleitä ja lääkeliuskoja parvekkeella. Lopulta pääsemme yhteisymmärrykseen. Saan rahat ja ojennan tuotteet.

HETKONEN. Ei tainnut mennä ihan asianmukaisesti. Tarkistan puhelimen laskimella. Tajusin antaneeni kaksi kertaa enemmän nappeja kuin mitä piti.

Korjaamme tilanteen. Saa olla tarkkana kun käy mustalaisen kanssa kauppaa…

Riutunut kaverini on juuri väsännyt vedot muuntohuume MDPV:tä. Ilmeisesti tuotakin tolkutonta kräkkiä joku vielä vetää.

Hän tarjoaa minullekin. Kieltäydyn koska tiedän aineen olevan sellaisella hallitsemattomalla tavalla aivan liian vahvaa.

Soitan musiikkia YouTubesta puhelimella joka on kytkettynä aux-piuhalla äänentoistoon.

Psyketrancea. *DINTS DINTS

“Laita droppi sillon ku mul on mäntä pohjassa.” 

Ajoitan musiikillisen nostatuksen huipentumaan juuri sopivasti. Bassotaajuksien sykkiessä kama sinkoaa tyypin stratosfääriin. Hetken hän on jossain aivan muualla.

Nautintoa joka vaikuttaa ulkopuolisen silmiin vastenmieliseltä. Luonnottoman näköistä ja vääristynyttä mielihyvää.

Ikäänkuin euforian hyökyaalto olisi pyyhkäissyt hänen ylitseen.

Tämä on viimeinen kerta kun olemme tekemisissä. Myöhemmin kuulen hänen kuolleen.

Reissuni saavuttaa lakipisteensä itärajan tuntumassa.

Tapaan naisen jonka kanssa tutustuimme päihdekuntoutuksessa. Sittemmin olemme molemmat päätyneet takaisin käyttöhommiin.

Laitoksessa yhteytemme muodostui sisarelliseksi. Kokemukseni mukaan sellaista dynamiikkaa on mahdotonta muuttaa enää jälkeenpäin.

Tipahdan hänen sängylleen saapuessani päivällä hänen luokseen. OLEN KUOLEMANVÄSYNYT

Herään illalla.

Tarjoudun hieromaan hänen selkäänsä vaikka aavistan että se tuskin johtaa mihinkään. Pian ymmärrän asian olevan juuri niin.

“Me ollaan kavereita. Aika hassua et mä oon tässä tissit paljaana.”

Mmhm. Aina kannattaa yrittää.

Näin siviiliympäristössä kaipaisin hieman jotain muutakin kuin pelkkää platonista yhteyttä. Sellainen on miehen seksuaalisuus.

Lähdemme baariin turruttaaksemme aistejamme.

Seuraavana päivänä teen inventaarion. Minulla on vielä hieman pillereitä. Sen lisäksi röökiaski täynnä seteleitä.

Sijoittan kaiken käteiseni kannabikseen. 30g hyvää kukintoa.

Imen kaiken usvan itseeni. Kehoni painaa enemmän kuin ikinä aiemmin. Liike hidastuu ja muuttuu vaivalloiseksi.

Vain eteneminen jättää muistijälkiä. Takaisin palaa pikakelauksella. Sitä tuskin edes huomaa.

Rata jatkuu ja jatkuu. Sen lopussa on kuitenkin aina lähtöruutu.