Jostain syystä kasvoillani on ison osan ajasta tuima ilme.
Olen iloinen ja nauravainen seurassa. Yksinolo vie minut johonkin rinnakaiseen todellisuuteen.
Muista ihmisistä tulee muukalaisia.
Toisaalta pidän vakavasta itsestäni. Se on jotain mitä olen ehkä aina ollut.
Pedantti ambivertti. Sellainen joka menee tuntikausiksi navetan vintille pelaamaan Pokemonia Gameboylla.
Luen kokoajan. Kirjoitan silloin kun edessäni ei ole avoinainen kirja.
Minuun teki vaikutuksen kun joskus kuulin Jimi Hendrixin omistautumisesta instrumentilleen.
Koitin ehkä itsekin luoda samanlaista tunnesidettä musiikillisiin instrumentteihin. Kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Vihdoin olen tajunnut, että kynä ja näppäimistö ovat soittimia joihin minulla on luontainen pakkomielle.
Elämä on oppimista siinä mielessä että jatkuvasti tulee enemmän omaksi itsekseen. Se ei ole kuitenkaan minkään lisäämistä vaan pois ottamista.
Eemu Julius 