”Perustavanlaatuinen. Huomaatsä et sä käytät paljon sanaa perustavanlaatuinen?”
Aijaa
Toisinaan sitä on itse sokea maneereilleen. Tarvitsee aivan erityislaatuisen peilin niiden huomaamiseen.
Viimekertaisessa puhelussa sovimme että kävisimme treenaamassa yhdessä PTV gymillä. Nyt soitin hänelle kertoakseni muutoksesta suunnitelmaan.
”Arvaa paljon mun pyörän korjaus tuli maksamaan… 210€”
Ehdotan käymme jollakin toisella viikolla. Viittaan myös siihen että olen säästösyistä pitänyt taukoa kuntosalitreenistä.
”Ei oo varaa syödä niin paljon mitä tavoitteellinen treenaaminen edellyttää. Näillä makroilla ja kaloreilla täysin turhaa käydä kuntosalilla. Menee kataboliseksi.”
”Mitä tarkoitat? Ai että lihasmassa lähtee jos treenaa miinuskaloreilla. Ei pidä paikkaansa.”
Molemmat googlettavat samanaikaisesti. Kumpikin haluaa löytää pätevää dataa vahvistaakseen oman kantansa.
Pian alkaa vaikuttaa siltä, että olen ollut hieman turhan jyrkkä omassa näkemyksessäni.
”Ajattelin että jos en pysty syömään tavoitteiden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla on syytä olla treenaamatta kokonaan.”
Myönnän hänen olevan oikeassa. Minun näkökulmani oli liian mustavalkoinen.
Vajaakaloreilla voi todellakin treenata. Kunhan vain pitää huolta riittävästä proteiinin saannista.
NAURATTAA
Huojentavaa kun pystyy muuttamaan mieltään. Nöyryys on oppimiskykyä ja avoimuutta totuudelle.
”Muistatko kun kävin kuusi tai seitsemän kertaa viikossa kuntosalilla. Sanoit silloin et vähemmällä luultavasti saisit parempia tuloksia. Oon tutkinu sitä ja täytyy sanoa et olit luultavasti oikeassa siinä.”
Nyt on minun vuoroni tuntea oikeassa olemisen riemua.
”Mä oon ylpeä susta!”
Heheheehehheee
Keskustelumme ovat perustavanlaatuisesti jossain homostelun ja kaksintaistelun välimaastossa.
SOUTAA HUOPAA, SOUTAA HUOPAA, VEDETÄÄN NUOTTAA, SAADAAN KALOJA
Eemu Julius 