”Ei nää oo mitään taka-ajatuksia, nää on etuajatuksia” sanon ja suutelen häntä.
Välillämme oleva jännite tekee silmiin katsomisesta vaivaannuttavaa. Ainakin hänelle mutta myös välillisesti minulle.
Vaivaantumista joka naurattaa ja joka on helppo ymmärtää. Olemmehan tunteneet toisemme niin kauan. Kuitenkin ensimmäistä kertaa tällä tavalla.
Muistan hänet vuosien takaa pukeutuneena tummiin vaatteisiin. Uhmakkaana ja asenteellisena.
Sellaista huvittavaa angstia. Varsinkin kun sitä tarkastelee kaltaiseni yltiöoptimistinen ekstrovertti. Tuo dynamiikka ei ole muuttunut vähääkään.
Meitä yhdistää punk-estetiikka ja taiteilijaelämänkerrat. Välillämme potentiaali fyysiseen rakkauteen on ehkä aina ollut olemassa.
Vasta nyt tuo verso on voinut puhjeta kukkaan.
Hän kysyy olenko tyytyväinen.
”Se on ihan väärä asteikko” tuhahdan vastaukseksi.
Seksissä ei ole minulle kysymys valloittamisesta tai onnistumisesta. Ainakin niin haluan itselleni väittää.
Aiemmin päivällä odotimme bussia. Minä tarinoin eleikkäästi ja hän nauroi.
Paikalle astui neurodiversiteetin räikeä edustaja.
”Teistä tulis hyvä pari. Nainen on kuin musta leski. Monesko sulhanen menossa??”
Tuo kylähullu osui tietämättään kipeään paikkaan. Suuntasimme katseen muualle ja olimme vaiti.

Joskus minun täytyi ottaa etäisyyttä. Silloin hän seurusteli omistushaluisen miehen kanssa. Vastaanotin tappouhkauksen jonka painoarvoa en epäillyt hetkeäkään.
MIES KUOLI
Kunnioituksen nimissä seisoin antamieni sanojen takana. Vasta sitten kun törmäsin naiseen sattumalta olen suonut itselleni luvan pitää yhteyttä.
Varatun naisen liehittely on arveluttavaa. Tietyissä tilanteissa vaarallista ja usein moraalisesti väärin.
Monta kertaa olen rikkonut raamatun kuudetta käskyä. Oikeutuksen silloiselle toiminnalleni antoivat biologiset taipumukseni. Sehän on vain inhimillistä toteuttaa itsekkäitä viettejään.
Jumalan kuoleman jälkeisenä aikana minun on täytynyt valitettavasti itse luoda itselleni normit ja arvot.
Tähän prosessiin on liittynyt melkoisen laaja empiirinen tutkimus.
Tunnontuskia pariskuntien yhteiseloon sekaantumisesta. Myöhemmin sen seuraaminen kauempaa kun samojen ihmisten elämänkohtalot ottavat traagisia käänteitä.
Vastuusta ja rakkaudesta irroitettua seksuaalisuutta. Elämän perusrakenteiden horjuttamista. Siis syntiä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Palveli ehkä hetkellisesti miehistä ylpeyttäni. Nyt niiden naisten minuun kohdistuvat katseet tuntuvat sietämättömiltä. Tiedän että ne eivät löydä lämpöä silmistäni.
Tällaiselle tasanteelle olen aiheeseen liittyvissä moraalifilosofisissa pohdinnoissani saapunut. Merkittävin irtoseksin etiikkaan liittyvä oivallus tuli epäilemättä silloin kun meinasin saada puukosta.