Irtipäästäminen

Luopumiseen liittyy aina surua. On kokenut jonkin merkitykselliseksi, mutta sitten, syystä tai toisesta, jättää sen taakseen.

Asian eksistentiaalinen ydin säilyy aina, pysyvästi ja lopullisesti, muistoina. 

Elämykset ovat aarteita. Aarteet ovat ainutkertaisia. Ainutkertaiseen ripustautuessa taika katoaa.

Nautinnon kokeminen on tärkeää. Mutta kun säväreiden toistamisesta tulee pakkomielle, elämys menee ensin ontoksi ja muuttuu lopulta fiksaatioksi.

Olin taipuvainen kaipaamaan teini-iälle leimallista ihastumisen tunnetta. Nyt naiivit hullaantumiset ovat uskoakseni lopullisesti menneisyydessä. 

Minulla on ollut ”tyttöystäviä” jo ala-asteella. Aikuisiällä seksisuhteet tai romanssit ovat olleet parhaimmillaankin ohikiitäviä. Tänään kamppailen kyynisyyden kanssa.

Toisen rikkonaisuus ei enää ole ollut aikoihin magneettinen voima. Sen sijaan osaan arvostaa kaunista ja vilpitöntä kun sellaista sattuu kohdalle.

Puhdas ja lempeä ilonpito on ollut ihanteenani. Sellaista rakkautta ei keskinäiset traumat varjosta heti ensihalauksesta lähtien.

Menneisyydessä osui kohdalle olemassaoloon liittyvä kultainen leikkaus. Se riemu eheytti. Se pyrähdys hiveli minua lohdullisesti.

Löysin itseni tanssimasta, ilman pelkoa. Lauloin, ilman häpeää.

Minä ja hän.

Yhtenäinen jatkumo.

Hyvää ilman vastakohtaa.

Auringonlasku. Seksiä ulkoilmassa. 

Sataa vettä kaatamalla. Kumpaakaan ei haittaa, tippaakaan

Naurattaa. 

Lämmin kesäilta.

Sitten se on ohi.

PÄÄSTIN IRTI

Ymmärrän että näin on hyvä. Että näin on paras.

Sata tapaa pilata täydellistä hipova kokemus.

Yksi hyvä käytäntö, vaalii kauneutta.

IRTIPÄÄSTÄMINEN